Narikka.
Morkkis. Häpeä. Nolous.
En enää koskaan vietä iltaa yllytyshullun ystäväni ja piilo Magic Ice- pullon kanssa Kalliohovissa. Alle 5 minuuttia saapumisestamme pöytämme valtasi kaksi täysin junttia kannelmäkeläistä, jotka kuvittelivat olevansa hyvinkin viehättäviä ja charmikkaita. Projektipäällikkö ja työtön. Nokia Lumiat kädessä ja kauluspaidat päällä. Keksi etukäteen tekosyitä karata tälläisistä tilanteista. Yhen juomat ne tarjos, mitään muuta hyvää en jaksa keksiä.
Toinen opetus. Rämmin eilen erittäin alkuillasta kotiin facebookkaamaan ja räpläämään puhelintani. Kännissä. Ensi kerralla puhelimet narikkaan ja koneet ajoissa kiinni plz. Muuten aamulla herätessä saattaa huomata lähettäneensä viestejä erittäin väärille henkilöille vääriin numeroihin plus saaneensa kolmesta random-numerosta (?) pommituspuheluita pitkin yötä. Mielenkiintoista, mutta kun viestit oli tasoa "oot vaan niin vitun nolis" ja puhelut lähinnä epätoivoista vonkaamista "missä oooot beibe, tuu tänne", aamulla saattaa tuntua, että olis voinu jättää jotain tekemättäkin. Onneks nukahdin ajoissa.
Kolmas päivän polttava puheenaihe: miehet. Ne on perseestä. Ei mitään yllättävää sinänsä, mut viimeisen kolmen päivän aikana käsitys on vahvistunut entisestään. No, tiedän ettei ilman niitä voi elää, mutta jonkinlainen tasapaino olis löydettävä. Rakastuako renttuun vai elääkö elämänsä onnellisena loppuun maailman kunnollisimman (ja tylsimmän?) miehen kainalossa? Ei ole vaikeeta arvata kumpi houkuttelisi parikymppistä villiä ja vapaata sielua. Mutta kannattaako..
Life is hard. But just fuck it.
xoxo
K
|
1 kommentti
|



